Kevättä rinnassa

Alkuvuosi on lähtenyt itselläni osittain tahmeasti liikkeelle, vaikka aluksi motivaatio tuntui olevan kaiken suhteen korkealla. Valmentajamme kuvailikin tiimimme olleen kuin talviunessa ja onnekseni nyt tuntuu, että olen heräämässä näiltä nokosilta! Oman suunnan löytyminen voi olla pitkä prosessi, mutta se harvoin valmistuu kotona pohdiskelemalla ja analysoimalla - ei ainakaan omalla kohdallani. On mahtavaa pysähtyä, mutta itselleni tuo jatkuva miettiminen siitä mikä minusta tulee, on lähinnä ahdistavaa. Sen sijaan aloin kerätä itseäni kiinnostavia asioita ja koota niistä askeleet tulevaan kevääseen. Näitä kiinnostuksen kohteita ovat esimerkiksi kouluttaminen, esiintyminen, kielitaidon parantaminen, kirjoittaminen ja johtamistaidot. Mitä askeleet näiden toteuttamiseen sitten ovat?

Kirjoittaminen ja esiintyminen ovat näistä ne mitä olen eniten harjoittanut. Koulun puolesta kirjoittamista tulee harjoitettua ja sen lisäksi aloitin tämän blogin nimenomaan sen vuoksi, että kehittyisin kirjoittajana. Ja juuri kirjoittajana sisällön muodossa, ei niinkään oikeakielisyydessä, koska se on kohtuullisesti hanskassa kouluvuosilta. Esiintymisharjoittelua olen tehnyt vastaanottamalla kaksi juontotehtävää Proakatemialla, mutta siihen tulee lisäksi nyt uudenlainen haaste, kun alan vetää talousvalmennusta lukiolaisille. Kyseessä on Proakatemialla valmisteltu valmennus, jonka tarkoituksena on valmistaa lukiolaisia oman talouden hallintaan, kun omilleen muuttaminen alkaa olla ajankohtaista. Tässä projektissa yhdistyy siis esiintyminen ja kouluttaminen, mahtavaa! Odotankin innolla näiden valmennuksien vetämistä, vaikkakin se samalla jännittää kovasti. Tässä projektissa pääsen myös hyödyntämään pankkivuosien ajalta kertynyttä tietoa - oikein hyvä paketti siis!

Suurin askel kehityskohteissani liittyy englannin kielitaidon parantamiseen ja etenkin varmuuteen sen käyttämisessä. Osaan kyllä englantia, mutta silti tuntuu olevan suuri kynnys vaihtaa kieltä normaaleissa arkitilanteissa, esimerkiksi kun koululla on ulkomaalaisia vieraita. Tämähän ei ole toivottava ominaisuus tulevaisuuden kannalta, joten se täytyy muuttaa. Siihen liittyy myös aikaisemmin mainitsemani suuri muutos, jota koen tarvitsevani. Nyt kun asia on varmistunut niin voin vihdoin sanoa sen ääneen; lähden syyskuussa vaihto-opiskelemaan Iso-Britanniaan kaupunkiin nimeltä Bristol. JES! Tämä on itselleni niin iso juttu ja suuri rohkeuden mittari! Olen kuitenkin lopulta todella koti-ihminen, joten kolmen kuukauden asuminen ja opiskeleminen uudessa maassa, uusien ihmisten ympäröimänä, ilman omia tuttuja rutiineja on minulle rohkea harppaus kohti tuntematonta. Vaikeinta tulee tietenkin olemaan erossa olo avopuolisosta, mutta Euroopan sisällä matkan taittaminen ei onneksi vaadi suuria aikataulullisia sovitteluja. Vielä mahtavampaa tästä kokemuksesta tulee tekemään se, että kanssani samaan vaihtokohteeseen tulee toinen tiimiläisemme, ihana Jenni, jonka kanssa olemme ystävystyneet erityisesti viimeisen puolen vuoden aikana. Meillä onkin jo paljon suunnitelmia syksyyn liittyen ja todella samanlaiset arvot ja elämäntavat, jotka tietenkin tekevät sopeutumisesta helpompaa. Mutta tosiaan, mikä sen parempi koulu kielitaidolle, kun lähteä sinne missä tuolla kielellä on toimittava. Luulisi siinä epävarmuuden kaikkoavan, kun arkea täytyy pyörittää englanniksi!

Toinen suuri askel, jonka olen ottanut alkuvuodesta, liittyy kesätöihin. Ajattelin, että pankkihommia varmaan olisi mahdollista saada ja niitä tekemällähän saisin kerrytettyä hieman matkakassaa syksyä ajatellen. Järkevä vaihtoehto siis on hakeutua niihin töihin, kun ne osaankin. Toisaalta olen yrittäjäopiskelija, joten miten se tukee niitä haaveitani? Kehittääkö se minua siihen suuntaan mihin haluan ja toteutuuko siinä ne elementit mitä tulevaisuudelta haluan? Ei, koska oma kiinnostukseni ei enää keskity tuolle alalle ja siinä kehittymiseen. Tämä ajatusmaailma johtuu siis täysin omista tulevaisuuden haaveistani, ei rahoitusalasta itsessään. Näitä asioita punnitessani tajusin, että en tule vastaanottamaan kesätyöpaikkaa pankissa ja siihen lopputulokseen sitten päädyinkin. Sen sanominen ääneen oli pelottavaa; mikä asema minulla on kieltäytyä jonkun tarjoamasta työstä? Päällimmäinen tunne oli kuitenkin vapaus ja helpotus; tein päätöksen kuunnellen vain itseäni. Tämän päätöksen myötä järjellä punnitsemani asiat eivät toteudu, mutta ovi johonkin aivan muuhun avautuu. Nyt minulla on mahdollisuus työllistää itse itseni kesällä, tehdä töitä mielenkiintoisten projektien parissa, saada vapaus omien aikataulujen laatimiseen ja tärkeimpänä muutokseen. Tämä tyhjän päälle heittäytyminen paitsi mahdollistaa, myös pakottaa keksimään vaihtoehdon. Ja tuo vaihtoehto ei voi olla tyhjänpanttina oleskelu, ellei sitä saa käännettyä liiketoiminnaksi (se, että Suomessa maksetaan kotona makoilusta, ei vielä tee siitä kesätyötä).

Kevään tulossa on näiden lisäksi vielä aivan mahtava juttu suunnitelmissa, nimittäin matka Espanjaan Madridiin! Eikä mikä vaan matka, sillä kyseessä on reissu oman (huumori)sielunsiskoni Annan luo! Anna on ollut alkuvuodesta asti Madridissa vaihdossa ja voin kertoa että sitä naista on ikävä. Hän on yksi niistä ihmisistä, joiden kohtaamisesta elämässä olen ikuisesti kiitollinen. Toukokuun lopulla lähdenkin hakemaan Annan kotiin ja sitä ennen vietämme muutaman päivän yhdessä Madridissa. Siinä vasta odotuksen aihe! <3 Tuo lento Madridiin tulee myös olemaan ensimmäinen elämässäni, jonka teen yksin. Tässä ainoa onnistumisen mittari on se, että löydän perille. Minä, jonka lukion maantiedon arvosana oli 5 ja joka ei kartan avulla perille löydettyään osaa enää takaisin lähtöpisteeseen. Mutta tämän palkinnon vuoksi kannattaa yrittää, joten ei muuta kuin lippa vinoon, googlemaps käyttöön ja VAMOS!

- Marianne