Kiire

Olen viime aikoina lukenut paljon artikkeleita ja kirjallisuutta aiheesta kiire ja hektisyys; toisissa näkökulmana kiire itsessään ja toisissa se laannuttaminen, pysähtyminen ja itsetutkistelu. Näiden pohjalta aloin miettiä kiirettä yleisesti sekä peilaten omaan elämääni. Mitä kiire on ja hyödyttääkö se?

Tajusin, että usein kun kysyy ihmisiltä heidän kuulumisiaan, on vastauksena kiire. Pahimmassa tapauksessa keskustelu jatkuu niin, että kysyjä itse alkaa puskea päälle omia kiireitään ja keskustelusta muodostuu suoranainen kilpailu. Kilpailu siitä kummalla on kiireisempi ja stressaavampi elämä, kumpi tekee pidempää työpäivää, harrastaa ja hoitaa kodin. Onko tämä todella kilpailun arvoista? Ja mikä tässä kiireen ja stressin siivittämässä elämän mittaisessa kilpailussa mahtaa olla palkintona? Kilpailuhenkisyydestäni huolimatta juuri tässä kisassa en tavoittele voittoa. Olisiko parempi tavoite löytää oma intohimonsa ja askeleet sen saavuttamiseksi, ilman kilpailua ja vertailua muihin? Tuohon kiireeseen ja stressiin on myös varmasti aina jokin syy, joten olisiko hyödyllisempää jatkaa keskustelua kysymällä syytä senhetkiselle elämäntilanteelle ja osoittamalla tukensa toiselle. Omat kiireesi esille tuovana suorastaan sivuutat toisen sanomat asiat ja osoitat välinpitämättömyyttä olemalla tarttumatta niihin. Kaikki varmasti toivomme ystävillemme hyvää, haluamme antaa heille aikaa ja osoittaa tukemme läsnäololla ja keskusteluilla. Arvotamme ystävät ja perheen usein kärkisijoille elämässämme, mutta kuinka paljon tämä lopulta näkyy arjessamme. Silloin kun annamme aikamme heille, niin muistetaan antaa myös läsnäolomme - henkisesti ja fyysisesti.

Kiireen ilmaisemisen jälkeen ja siihen syvennyttyä keskustelu jatkuu usein kutakuinkin "pitäisi vielä jaksaa..."- tyylisesti. Siis kuka velvoittaa tai kenen takia pitäisi? Varmasti sinun itsesi vuoksi liikunta on hyvästä ja viihdyt paremmin siistissä kodissa, mutta ei kai näiden ylläpitämiseen mikään tai kukaan ulkopuolinen velvoita? Tuntuu, että nämä asiat tulevat jostain syvemmältä; odotuksista ja mielikuvasta siitä, minkälainen pitäisi olla. Jos kotisi on joskus sen näköinen, ettei se ole juuri asuntonäyttökelpoinen, vaan näyttää ehkä siltä että siellä jopa eletään, tekeekö se sinusta epäonnistuneen? Tai jos juuri tänään sinulla ei ole energiaa liikkua, vaan käytät aikasi esimerkiksi sohvalla rentoutumiseen, tekeekö se sinusta epäonnistuneen? Elämä, jossa pidät yllä kiirettä kaiken suhteen, koituu lopulta raskaimmaksi sinulle itsellesi. Usein sallimme itsellemme paljon vähemmän kuin muille; toisille osaamme antaa neuvoja rentoutumiseen ja ajan ottamiseen, mutta muistammeko tätä omalla kohdallamme.

Kiire tuntuu olevan yleisesti arvostettava ja tavoiteltava asia, lähestulkoon itseisarvo tärkeän ja kyvykkään ihmisen elämässä. Kiire kuvastaa sitä, että on paljon tekemistä, pystyy hoitamaan montaa asiaa ja on tehokas. Kun käyttää jokaisen minuuttinsa tarkoin valitusti, tulee yksilöstä organisoitunut ja yhteiskuntakelpoinen kuva. Eräässä artikkelissa nainen kertoi kuinka käy lounastauolla kampaajalla pesettämässä hiuksensa, koska on niin kiireinen ettei siihen muuten ole aina aikaa. Sellaisessa yhteiskunnassako haluamme elää, jossa ei ole aikaa pestä hiuksiaan. Mihin kaikki aika silloin menee? Toki kiire on joskus välttämätöntä ja myös perusteltua; toisinaan asioita kasaantuu ja paine niiden hoitamisesta luo kiireen. Tämä kaikki toimii vielä kohtuullisesti, kun se on väliaikaista. Hoidat asioita tavoitettasi kohti ja kun sinne päästään, voit löysätä. Mutta jos luisut päiviesi läpi toisten asettamien odotusten ja tavoitteiden saavuttamiseksi kiireen siivittämänä, onko se sen arvoista? Kiirehdit, jotta ehtisit tehdä itsellesi tärkeitä asioita - mikäli niihin kaiken tämän jälkeen on vielä energiaa. Mihin oikeastaan siis kiirehdit; toisen unelmia toteuttamaan vai omien energiavarastojen loppumiseen. Ajan myötä luultavasti molempiin. On tärkeää voida pysähtyä miettimään, mitkä niitä itsellesi tärkeitä asioita ovat ja alkaa suunnata aikaa ja energiaa enemmän niihin. Jos et koskaan pysähdy ja ota tätä aikaa, miten voit tietää mitä haluaisit omalta elämältäsi. Minkälaisia päiväsi olisivat, jos niistä häviäisi nämä toisten sanelemat "pitää tehdä"- asiat. Mitä jäisi jäljelle? Voi olla jopa, ettei mitään ja se on se suurin pysähtymisen paikka. Toivottavasti kiireen ylläpitäminen ei johdu siitä, ettei tätä mahdollista tyhjyyttä halua kohdata. Sen sijaan, että tekee 12-tuntisia työpäiviä lomaa odotellen, voisiko miettiä mikä toisi itselle enemmän sisältöä elämään. Lomalle lähdetään "arkea pakoon" ja sitä odotetaan kuin kuuta nousevaa, sillä kiire ja paineet helpottavat hetkeksi. Todellisuudessa kuitenkin juuri tuo arki on suurin osa elämäämme, joten voisimmeko pohtia miten saisimme siitä sellaisen, jota ei tarvitse pakoilla?

Usein ohjeistetaan elämään hetkessä ja nauttimaan siitä mitä on juuri nyt. Itselleni tämä on ollut ennemminkin hieno lausahdus, joka ehkä toimii jollakin. Asiasta luettuani ja sitä mietittyäni alan kyllä olla sitä mieltä, että tuo olisi neuvo, jota jokaisen tulisi pyrkiä noudattamaan. Lopultahan meillä ei edes ole varmuutta muusta kuin tästä hetkestä. Olen itse aikatauluttaja ja tässä pysähtymisessä on paljon opeteltavaa, mutta jos aion löytää sen mitä haluan tulevaisuudelta, pysähtyminen on välttämättömyys. Aloitin tänä syksynä joogan ja se on itselleni se hetki viikosta, kun päässäni ei pyöri mitkään muut asiat. Ympäristö on otollinen rauhoittumiselle ja hetkessä olemiselle; samalla kun mieli rentoutuu niin keho saa myös kaipaamaansa huolenpitoa. Ehkäpä siis aikataulutan myös nämä ajat olemiselle, potematta niistä huonoa omaatuntoa. Aina on muita asioita, joita voisit olla tekemässä silloin kuin vain olet, ne eivät katoa. Kannattaa myös pitää huolta, ettei elämäsi vain katoa; viikot kuluvat ja aika lipuu ohi kuin huomaamatta. Kun pysähdyt ja katsot elämääsi taaksepäin, sen sisältämien valintojen pitäisi olla pääosin sellaisia, jotka tekevät sinut onnelliseksi. Jos näin ei ole, tulisi panostaa siihen että tulevaisuus näyttää siltä, miltä haluat sen näyttävän. Uskalla antaa itsellesi aikaa ja mahdollisuuksia tehdä sitä mitä haluat - tai olla tekemättä yhtään mitään. Ota joka päivä tämä tila itsellesi ja käytä se juuri niin kuin siinä hetkessä haluat. Aika on kuitenkin lopulta tärkein resurssimme, joten eikö tulisi olla pääosin itsemme päätettävissä miten sen käytämme.

- Marianne