Unelmista

Olen viime aikoina lukenut kaksi artikkelia liittyen unelmiin ja unelmointiin; artikkelien kirjoittajat olivat Apulannan Toni Wirtanen ja Sipe Santapukki. Lisäksi aiheesta oli puhumassa koulumme Proakatemian Kick off- tapahtumassa Arman Alizad. Kaikissa näissä käsiteltiin aihetta unelmat hyvin erilaisista näkökulmista ja ne jokainen herättivät paljon ajatuksia itselleni.

Olen aina ollut sitä mieltä, että ihmisten tulee unelmoida ja se on kyky jo itsessään. Unelmiin pääseminen vaatii tavoitteita ja tavoitteet puskevat ihmistä pyrkimään parhaaseen lopputulokseen. Ihmisillä voi myös olla hyvinkin erilaisia unelmia; toinen tavoittelee huippu-uraa ja vaurastumista, toinen omakotitaloa maalta ja perhettä ja kolmas vaikkapa kouluun pääsyä. Nämä kaikki ovat hienoja tavoitteita, unelmia siitä mitä tulevaisuudelta haluaa. Voiko jossain vaiheessa unelmointi ja siihen pyrkiminen mennä yli? Toni Wirtanen puhuu artikkelissaan siitä, että nykymaailma kannustaa niin suuriin unelmiin ja niiden esilletuomiseen, että se voidaan kokea myös ahdistavana. Kaiken pitäisi olla suurta ja elämän kuin kiiltokuvaa, jota voi kanssaihmisille esitellä sosiaalisessa mediassa kateutta kylväen. Instagram tulvii mahtavia lomakuvia, terveellisiä ruokakuvia, kuvia urheilullisesta vartalosta, kuvia virheettömästä kodista... Kyllähän näistä kieltämättä saattaa puhjeta paine siihen, että oman elämän tulisi myös näyttää tuolta. Haluaisin tässä painottaa nimen omaan sanaa näyttää. Sosiaalinen media on mahdollistanut uran luomisen monella uudella tavalla ja täytyykin muistaa, että nämä edellä mainitut ovat jonkun ihmisen työtä. Häntä seuraavat ihmiset haluavat inspiroitua ja tämän kaltainen sisältö toimii suurelle osalle juuri siinä roolissa. Se ei tarkoita, että omaa elämää tulisi verrata toisen Instagram- feediin tai potea huonommuuden tunnetta, mikäli oma arki ei näytä samalta.

Sipe Santapukki korostaa kirjoituksessaan myös tuurin osuutta menestyksessä. Tämä on varmasti totta, että kovan työn lisäksi tuurilla on osuutensa monessa tarinassa. Mutta jos tuudittaudumme liikaa tuurin vaikutukseen, uskallammeko unelmoida? Toni Wirtanen kyseenalaistaa ajatuksen, että kovalla työllä voit saavuttaa mitä vain, kun vain uskot itseesi se vie sinut huipulle. Hän uskoo, että tähtiin kurottamisen sijaan tulisi miettiä realistisia unelmia, eikä rakentaa pilvilinnoja. Ymmärrän osittain näiden jokseenkin kliseisten lausahdusten aiheuttaman kyseenalaistamisen, mutta mitä jää jäljelle jos tämän kaltainen ajattelu loppuu? Jos motivointiin käytetäänkin lausetta: "Voit olla mitä vain, kun vain uskot itseesi, teet töitä ja käy tuuri", tai "Unelmoi realistisesti ja voit saavuttaa tavoitteesi." Nämä eivät kuulosta yhtään niin motivoivilta. Omasta mielestäni unelmointilauseet ovat sanatarkkuuden sijaan inspiroimisen ja motivoimisen työkaluja. Ne saavat ihmiset tekemään asioita tavoitteidensa eteen ja uskomaan itseensä. Tämän lopputuloksen saavutettua on toissijaista miettiä niiden kliseisyyttä. Loppujen lopuksihan meillä ei ole kaikilla unelmia, jotka tähtäävät jonkin asian huipulle. Moni tähtää arkipäiväisiin asioihin ja täysin saavutettaviin tuloksiin, joiden aikaansaamiseksi kaipaa motivaatiota. Kun asettaa tavoitteet todella korkealla, niin että hieman hävettää sanoa niitä ääneen, kohtaa luultavasti paljon vähemmän kilpailua, sillä huipulle ei tähtää yhtä moni. Ja toisaalta, muuttuisiko maailma, jos kukaan ei ottaisi näitä hieman naiivin kunnianhimoisia unelmia ja lähtisi niitä toteuttamaan?

Arman Alizad houkutti minua puhujana suuresti. Olen kuunnellut hänen puhettaan lukioaikana, kun hän puhui silloisesta urastaan räätälinä. Tämän kertainen puhe alkoi myös Armanin uran alkutaipaleelta ja vei läpi koko matkan nykyhetkeen asti. Puhe oli äärimmäisen inspiroiva ja se muistutti minua siitä, miksi olen niin vahvasti halunnut lähteä etsimään sitä omaa juttuani. Haluan kokea tuon tunteen, että hullu ideani, johon juuri kukaan muu ei uskonut, alkaa kantaa hedelmää. Haluan motivoida ihmisiä ja saada heidät hyödyntämään kaiken potentiaalinsa, lisätä itsevarmuutta ja ohjata kohti omia unelmia. Nautin itse kaikenlaisista motivaatiopuheista ja kehitystarinoista, ne ovat mielettömän koukuttavia ja ajavat itseäni kohti oman tarinani rakentamista. Arman muistutti puheenvuorossaan unelmoinnin tärkeyttä, kiitollisuutta sekä sitä, että uskaltaa epäonnistua. Useimmat unelmamme jäävät mietinnän asteelle, koska pelkäämme niin paljon epäonnistumista, että emme lähde edes yrittämään. Luultavasti juuri näistä virhearvioista oppisimme enemmän, kuin hetkistä, jolloin kaikki sujuu suunnitelman mukaan. Ensimmäinen askel tässäkin on uskallus unelmoida. Vasta sen jälkeen voi alkaa kehittää toimenpiteitä sen saavuttamiseksi. Armanin puheenvuorosta jäi unelmien lisäksi päällimmäisenä mieleen kiitollisuus. Kaiken touhuamisen ja tavoitteisiin pyrkimisen ohella meidän tulisi muistaa olla kiitollisia tästä hetkestä juuri tässä, näistä ihmisistä ja elämästä kokonaisuudessaan. Monelle sen kaltainen elämä, jota Suomessa meillä on mahdollista elää, on täysin utopistista.

Unelmia tulee olla itsensä vuoksi, ei muuta maailmaa varten, eikä varsinkaan näyttämistä varten. Kun rakennat elämääsi omia tavoitteitasi ja unelmiasi kohti, ei tarvitse missään vaiheessa kyseenalaistaa oletko oikealla tiellä. Mikä meitä ajaa eteenpäin, jos eivät unelmat ja niiden tavoittelu? Usein unelmat ajavat muutokseen ja muutos on juuri se, mitä ajamme takaa. Haluamme muuttaa asioita ja rakentaa omasta elämästämme sellaista, jossa viihdymme ja jonka koemme arvokkaaksi. Tämä on asia, jota kukaan muu ei voi puolestamme tehdä tai käskeä meitä olla sitä tekemättä. Kukaan ei voi sanoa toisen unelmia huonoiksi, lapsellisiksi tai liian suuriksi. Eikä kukaan voi sanoa, että toisen unelmat eivät ole riittäviä tai tarpeeksi kunnianhimoisia. Kukaan ei myöskään voi pakottaa sinua unelmoimaan, eikä yhteiskunta voi luoda painetta tavoitella jotakin vain sen vuoksi, että siitä on muodostunut normi. Mutta kenelläkään ei ole oikeutta ottaa sinulta pois kykyä unelmoida; pilvilinnoissa tai ei, se on oikeutesi ja kun pidät siitä kiinni itseäsi varten, olet mahdollistamassa henkilökohtaista matkaasi kohti unelmiesi täyttymistä. Maailma ei muutu vahingossa, vaan muutoksen takana ovat aina ihmiset uusine innovaatioineen, tuotteineen ja palveluineen - rakentamassa oman elämänsä lisäksi toimivampaa yhteiskuntaa. Nämä ihmiset tuskin olisivat lähteneet toteuttamaan haaveitaan, jos uskoisivat kaiken olevan tuurin varassa tai kyseenalaistaisivat unelmiensa realistisuutta.

Without dreaming, we lose the excitement of possibilities" - Gloria Steinem

 - Marianne