Jaksamisesta

Kirjoitin joku aika sitten kiireestä. Pääsin sisälle aiheeseen ja koin, että oma elämäni kaipaa tämän suhteen muutosta. Mietin elämässäni olevien asioiden tärkeysjärjestystä niin, että se oli itselleni kristallinkirkas. Haluan, että elämässäni on aikaa tärkeimmille ihmissuhteille, levolle, liikunnalle ja kokonaisvaltaiselle hyvinvoinnille aina, arjessa ja lomalla. Tästä en haluaisi joutua tinkimään. Viimeisten kahden ja puolen viikon aikana minulla ei ole ollut aikaa näistä juuri millekään. Olen haalinut itselleni niin paljon tekemistä, etten ole aikataulullisesti pystynyt järjestämään aikaa muulle kuin tehtävistäni suoriutumiselle. 24H-tapahtuman juonto, Pop up storen pystyttäminen ja ylläpitäminen ja 12H-näyttötapahtuman läpivienti projektipäällikön roolissa ovat vaatineet minulta viimeisten 2,5 viikon aikana yhteensä 180 työtuntia, joista puolet yhtenä viikkona. Olen käynyt kotona kirjaimellisesti syömässä, suihkussa ja nukkumassa ja taas uuteen päivään. Tässä on hyvä huomioida, että jos olisin palkkatöissä, saisin korvauksen jokaisesta tunnista (eikä tämän kaltainen työputki olisi edes laillinen), kun taas nyt tilanne on hyvä, jos pahin mitä menetän on vapaa-aikani, eikä esimerkiksi suuret taloudelliset investoinnit.

Ennen Proakatemialle siirtymistä saimme kuulla paljon sen arjesta ja lähes joka kerta esille tuli se, että miltei jokainen käy läpi burnoutin tämän koulun aikana. Muistan ajatelleeni, että oma ajanhallintani on kunnossa ja osaan sanoa myös ei, joten henkilökohtaisesti en tulisi kokemaan tätä. Olen ollut koulussa 3,5 kuukautta ja alan jo nähdä viitteitä siitä, etten osaa sanoa ei ja haalin tekemistä liikaa. Kohdallani tämä ei näy ehkä ulospäin, sillä jaksan aina olla kohtuullisen pirteä, enkä mielelläni tuo "ongelmiani" keskusteluihin märehdittäväksi. Saatan kyllä tokaista, että olen levon tarpeessa. Ja varmasti Pop up storen aikana Anna sai tuntea väsymykseni, johon hän toki pystyi samaistumaan ollessaan samassa tilanteessa. Yritimme yhdessä myös luoda olosuhteiden puitteissa parhaat mahdollisuudet rentoutumiselle ja oman ajan ottamiselle; Pop up storen aikana kävimme esimerkiksi aamupalalla yhdessä ennen työpäivää. Olemme nyt muutamaan otteeseen käyneet Tampereella aivan ihanassa puurobistrossa Mama Bearissa. Sieltä saa suussa sulavat puurot, smoothie bowlit, raakaherkut, erikoiskahvit.. Lista on pitkä! Lisäksi samoissa tiloissa on erillinen rentoutushuone, jonka voi varata käyttöön ja jossa on tarjolla ohjattuja tunteja. Tuo täytyy ehdottomasti vielä päästä kokeilemaan!

Aloin miettiä, missä osaltani mentiin pieleen vai mentiinkö missään. Halusin kehittää esiintymistaitojani juontamalla 24H-tapahtuman, halusin kehittää hienon, mittakaavaltaan suuren oman projektin yhdessä Annan kanssa, halusin kehittää organisointi- ja johtamistaitojani projektipäällikön roolissa 12H-näyttötapahtumassa. Kaiken lisäksi saamani palautteen pohjalta sekä omien fiilisteni vuoksi koen onnistuneeni kaikissa edellä mainituissa. En kuitenkaan onnistunut samaan aikaan pitämään itsestäni ja omasta jaksamisestani huolta. Koin olevani väsynyt, mutta en loppuun palanut, sillä tiesin että tilanne tulee helpottamaan. Huomasin kuitenkin, että kaikki ei ole ok, kun kouluun palattuani koin ahdistuvani heti, kun tuli vain puhetta siitä mitä tulevia tehtäviä ja projekteja olisi. En kestänyt ajatustakaan, että taas minulta vaaditaan jonkin asian suorittamista. Halusin vain levätä, olla poistumatta kotoa jos en niin tahtonut ja laittaa kännykän kiinni. Tästäkin olin joustamassa moneen otteeseen, kun jotakin tekemistä olisikin ollut. Onnekseni ymmärsin tehdä päätöksen, että torstaina, 17 päivän työputken jälkeen, pidän niin kutsutun vapaapäivän; päivän, jolloin minun ei tarvitse lähteä mihinkään. Päivän, jonka kulutan kirjaa lukien, kirjoittaen, urheillen ja hyvin syöden. Nukun päiväunet, enkä murehdi viestitulvasta. Elin juuri suunnitelmani mukaisesti ja heti olo on paljon kevyempi!

Vaikka fiilikset ovat tällä hetkellä väsyneet ja olen epäonnistunut elämänhallinnallisesti viime aikoina, olen kuitenkin äärettömän onnellinen ja ylpeä itsestäni. Lähdin tavoittelemaan tiettyjä asioita tähän kouluun lähtiessäni ja olen mielestäni ottanut nyt juuri oikeita askelia tavoitteisiini päästäkseni. Koen, että minulla on mahdollisuus kehittyä ja havaitsin ajoissa, kun vauhti alkoi kiihtyä turhan kovaksi. Silloin on parempi jarruttaa ja estää voimavarojen loppuminen. Osittainhan siis onnistuin elämänhallinnassa, koska kykenin havaitsemaan tämän ja tekemään sen pohjalta muutoksen. Odotan mielenkiinnolla mitä tulevaisuus tuo tullessaan ja minkälaisia projekteja kehittelemme. Rauhallisemman jakson aikana toivon luovuuden nousevan pintaan, olisihan suurin tavoite keksiä uusi liikeidea, jota lähteä toteuttamaan! Siihen oikea aika, paikka ja ihmiset ovat kuitenkin jo olemassa, joten tilaisuus tulee hyödyntää. Meillä on aivan mahtava tiimi, joka konkretisoitui jälleen 12H-näyttötapahtuman mielettöminä suorituksina! Haluan myös kiittää kaikkia ihania ystäviäni, jotka pitivät huolta jaksamisestani tämän jakson aikana ja osoittivat tukensa sekä avun tarjoamisen. Teidän huolenpidollanne on ollut sanoinkuvaamaton merkitys omaan jaksamiseeni! Suurta lämpöä tuotti myös ne kaikki käynnit Pop up storessa, jotka tulivat tiimiläisten tai muiden ystävien toimesta. Sanalliset muistamiset ovat ihania, mutta tuntuu mielettömältä, kun joku järjestää aikaa sille, että pääsee paikan päälle katsomaan mitä on saatu aikaan. Tämä osoittaa sitä suurinta ja aidointa kiinnostusta! ❤

- Marianne