Syksyinen Porvoo

Viime viikko oli niin sanottu syyslomaviikko, mikä meillä tarkoitti sitä, että viikoittaista 8 tunnin pakollista opetusosuutta ei järjestetty. Kukin viettää siis tämän vapaajakson tavallaan; osa lomailee ja osa tekee töitä projektien parissa. Omalta osaltani viikko meni niin, että alkuviikon pyhitin vapaalle ja loppuviikon projektien eteenpäin viemiseen. Sähköposteihin vastailua ja sitä kautta asioiden hoitamista onneksi pystyy suorittamaan mistä vain. Pidän itse ajatuksesta, että työtä voi tehdä paikasta riippumatta, enkä ole tarkka siitä vastailenko puhelimeen tai sähköposteihin ns. vapaa-ajalla. En koe tätä taakaksi, toisin kuin esimerkiksi jatkuvat viestihulinat jokaisessa eri kanavassa.. Toisinaan on vaikeaa erottaa reagointia vaativat asiat kaikesta informaatiotulvasta.

Päätimme poikaystäväni kanssa viettää hieman laatuaikaa tämän syysloman kunniaksi. Hän on myöskin yrittäjä ja tekee pitkää työpäivää, joten yhteinen aika viikolla on melko vähissä. Onneksi myös yksittäisten vapaapäivien järjestäminen on mahdollista yrittäjänä. Niinpä päätimme nyt lähteä pienelle arkireissulle Porvooseen! Kävimme kesällä katsastamassa tämän hurmaavan kaupungin, josta löytyy toinen toistaan suloisempia kahviloita ja putiikkeja. Päätimme viettää reissua yön yli, jotta tulisi kunnolla lomafiilis. Varasimme huoneen Pariisin Ville-nimisestä hotellista keskeltä Porvoon vanhaa kaupunkia. Tuo miljöö on vain kerrassaan ihana! Voin helposti viettää päivän putiikeissa kierrellen, kahviloissa istuen ja ihmisten vilinää katsellen. Ja kunhan löydämme kahvilan, jossa on mahdollisuus oluelle, myös matkaseurani viihtyy.

Tiistaina sain puhelinsoiton, jossa kerrottiin että hotelliimme oli tullut majoittumaan suurehko liikeseurue ja meille tarjottiin tämän "tuplabuukkauksen" vuoksi hääsviittiä toisesta läheisestä hotellista, Onnista. Olimme varanneet saunallisen huoneen, mutta ajattelin, että kotonakin pääsee saunomaan - koitetaan siis tuota sviittiä. Palvelu oli todella ystävällistä ja olisimme saaneet myös alkuperäisen huoneemme halutessamme. Puhelun jälkeen googlettelin hieman uutta hotellituttavuuttamme etukäteen ja voi jestas mikä yliannostus suloisuutta! Idyllinen pieni majatalotyyppinen majoituksemme sai minut odottamaan malttamattomana perille pääsemistä. Tuo sviittimme oli lisäksi aivan erillinen rakennus omalla sisäänkäynnillään, joten oma rauha oli taattu.

Saavuimme perille juuri sopivasti huonetta vastaanottamaan ja ystävällinen virkailija toivotti meidät tervetulleiksi ja saattoi huoneeseemme. Palvelu ja miljöö olivat niin kotoisat, että tuntui kuin olisi majoittunut jonkun kotiin. Jätimme matkatavarat huoneeseen ja sitten parhaaseen osuuteen; putiikkeja kiertelemään ja jokin ihana kahvila etsimään. Yleensä omiin parhaisiin hetkiini liittyy aina ruoka, toisella ehkä ennemmin huurteinen juoma; ja nämä kaksihan usein löytyvät samasta paikasta! Pysähdyimme Tee- ja kahvihuone Siiriin pienelle välipalalle. Kahvila oli tunnelmallinen ja tarjoili mahtavien puitteiden lisäksi myös erittäin makoisat kahviherkut. Tämän stopin jälkeen kiertelimme vanhan kaupungin pieniä putiikkeja ja hypistelin kaikkea mahdollista. Koen todella vaikeaksi lähteä noista suloisista paikoista ostamatta mitään, sillä koen suurta velvollisuutta tukea niiden olemassaoloa. Niinpä mukaan tarttuu mukia ja korttia.. kaikkea tarpeellista siis! Oli hauska huomata, kuinka tämänkin kaupungin meno muuttuu syksyyn mennessä; kesällä tuntui kuin tuo vanha kaupunki olisi kaiken elämän keskipiste ja nyt kaduilla vallitsi aivan tavallinen arki. Monet putiikit sulkevat ovensa kesän loputtua ja tietysti kaupunki hiljenee lomakauden jälkeen.

Illalla kävimme syömässä Rafael's Steakhousessa kunnon illallisen eli minulle se tarkoittaa mehevää pihviä ja jälkiruokaa. Lähes aina, kun menen syömään ravintolaan, katson ensimmäisenä jälkiruokalistaa, ja suunnittelen jo kuinka syön sieltä jotakin ihanaa. Pääruuan jälkeen olen kuitenkin yleensä niin maha pinkeänä, että ajatus jälkiruuasta ei enää houkutakaan. Tämä on kamala pettymys ihmiselämässäni kerta toisensa jälkeen! Niinpä nyt päätinkin, että suunnitelmani onnistuu ja onnekseni olin todella nälkäinen ravintolaan saapuessamme. Tämäkin paikka oli ihanan tunnelmallinen ja nautin kovasti kun näin ihmisiä viettämässä tiistai-iltaa viinilasien, hyvän ruuan ja tärkeän seuran kanssa. Koin myös olevani onnellisesti yksi heistä. Pysyin suunnitelmassani ja jaksoin pihviateriani jälkeen vielä herkullisen jäätelöannoksen, koinkin tästä valtavaa ylpeyttä. Illallisen jälkeen vannoin, etten tarvitse ruokaa tuntikausiin, koska olin viimeisen päälle täynnä. Pari tuntia myöhemmin löysin itseni kuitenkin hamuamasta hotellihuoneen tarjonnasta toffeekarkkeja... Tästä en välttämättä ole niin ylpeä.

Seuraava ruokailu olikin hotellimme aamupala. Se tarjoiltiin hotellin ravintolassa SicaPellessa, joka oli sekin tunnelmallinen ja idyllinen paikka. Tässä ravintolassa olisi tarjoiltu myös upea illallinen, mutta tällä kertaa halusimme lähteä kaupunkiin illallistamaan. Saavuimme aamupalalle hotellivieraista viimeisinä ja pöytä oli katettu meille kahdelle. Kaikesta tarjolla olevasta huokui kotoisuus; itse tehtyä ja läheltä hankittua. Ei mitään ylimääräistä täyttämään valikoimaa, vaan huolella valittu kokonaisuus. Tuoreita hedelmiä, lohta, saaristolaisleipää, itse tehtyä mysliä ja marjahilloa sekä kaiken kruunuksi pannukahvia! Näin aamupalapöydässä myös ihanan mutakakkupalasen, joka huusi nimeäni. Otin puolikkaan ja odottelin mahtaisiko tuo toinenkin puolikas jäädä minulle vai löytäisikö kumppanini sen. Surukseni hän löysi, mutta selvisimme ilman yhteenottoa! Onnekseni (tai molempien onneksi) tuo oli sen verran tuhtia tavaraa, että puolikas täytti herkkuhimoni. Yleensä en aamuisin saa alas mitään makeaa, eikä sitä tee mieli, mutta hotelliaamiainen on asia aivan erikseen..

Pieni arkiloma Porvoossa oli kokonaisuudessaan aivan ihana. Saimme olla rauhassa, nauttia hyvästä ruuasta, juomasta ja ennen kaikkea toisistamme. Kyllä sitä vaan aina näinä hetkinä etenkin muistaa miksi toisen kanssa on ja hauskaa on myös kysyä miksi toinen on kanssani. Toisinaan, kun omaa menoansa katsoo ja juttujansa kuuntelee niin ihan tosissaan on kiva, että joku on päättänyt ottaa minut elämäänsä. On kuitenkin hyvä tasaisesti varmistaa, että tämä toinen ihminen ymmärtää valintansa. Kuulemma kertoo, jos tilanne muuttuu. Toivottavasti ei muutu, koska tässä on parasta.

Loppuviikko kuluikin täällä päässä kirjoja lueskellen ja yhtä mielenkiintoista projektiamme eteenpäin vieden. Opintoihin kuuluu paljon kirjojen lukemista ja kirjaesseiden kirjoittelua. Olen jo kauan ajatellut, että haluaisin löytää taas lukemisen uudelleen, joten tämä sopii mainiosti! Löysin myös aivan mahtavan Tommy Hellstenin kirjan Pysähdy - olet jo perillä. Sain tästä valtavasti ajatuksia ja uskon, että tulen niidenkin pohjalta kirjoittelemaan lähiaikoina. Ja tästä mielenkiintoisesta projektista; olemme järjestämässä kahden hengen naisenergialla Tampereelle Pop up-tapahtumaa. Olen tästä todella innoissani ja tulen kertomaan enemmän projektista ja sen etenemisestä piakkoin!

-Marianne